Eeli on aina ollut innokas urheilija

Eeli, Turun Kisa-Veikon P2010-joukkueen maalivahti, ei vain pelannut jalkapalloa vaan loisti myös yleisurheilussa. Hänen ensimmäinen osallistumisensa Yu-kilpailuihin P9-sarjassa oli välitön menestys, kun hän saavutti muutaman A-luokan tuloksen. P11-sarjassa Eeli jatkoi vakuuttavasti, saavuttaen virallisia A-luokan tuloksia kahdeksassa eri lajissa ja epävirallisesti vielä muutamassa muussa. Hänen nopeutensa oli vertaansa vailla sekä 60 metrin että 1000 metrin matkoilla, ollen ainoa koko alueellaan, joka hallitsi molemmat matkat.

Eeli osoitti vahvuutensa myös 60 metrin aitajuoksussa ja yhdessä ainoassa kolmiloikassa, joka olisi riittänyt A-luokkaan jopa 13-vuotiaiden sarjassa. Valitettavasti hänen polvensa alkoivat vaivata Osgood-Schlatterin oireyhtymää, mikä esti häntä jatkamasta hyppyjä ja muita rasittavia liikkeitä. Mutta hän löysi vahvuutensa keskipitkillä matkoilla, voittaen viimeisen puolentoista vuoden aikana kaikki kilpailut, joissa kilpaili 600, 800 ja 1000 metrillä, niin sisä- kuin ulkoradoilla.

Eelillä oli muutamia synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka tekivät hänestä vahvan kilpailijan. Hänellä oli taktista silmää ja kykyä lukea kilpailun luonnetta, synnynnäinen loppukiri ja poikkeuksellinen kyky kestää painetta, mikä auttoi häntä kääntämään kilpailujännityksen keskittymisvahvuudeksi.

Viime kesän Youth Athletics Gamesista Nurmijärvellä oli merkittävä, sillä siinä olivat läsnä lähes kaikki Suomen parhaat nuoret juoksijat. Yksi kärkipään poika puuttui joukosta, mutta Eeli oli voittanut hänetkin jo aiemmin maaliskuussa Tampere Indoor Junior Gamesissa, ja vieläpä kirikamppailussa. Nurmijärven kilpailu oli Eeliltä taktisesti täydellinen suoritus.

Eelin saavutukset ulottuivat myös maasto- ja maantiejuoksuihin, voittaen piirinmestaruuden 2 km:n matkalla sekä maantiejuoksun Mynämäellä. Hän rikkoi ennätyksiä ja voitti merkittäviä kilpailuja, kuten Janakkala Gamesin.